Mammalomaa!

LUNA ON SAAPUNUT!

Nyt se sitten alkoi :D 

Nimittäin pennumahan seurailu... 

Reilu vuosi onkin kulunut siitä, kun viimeksi näissä tunnelmissa on päiviä vietetty.

Kuvissa Lunalla vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta 34 ja vatsalinjat alkavat vähitellen kadota.
 

       

Lunan saapuminen kasvattajan luokse mammalomalle aikuistui muutamasta syystä, joista Suurimpana on Lunan nirsoileminen ruoalle ja sen takia myös painon tippuminen. "Ruokintastressin" siirtäminen Minulle oli siis Aiheellista. Nyt on Äitikoiran jääkaappi täytetty ravitsevilla herkuilla, jos nappulat ei maistu niin sitten edetään Lihalla ja muilla "herkuilla" niin, että saadaan paino pysymään samana ja vähitellen myös nousemaan. Nyt kun on pentujen kasvun aika, niin on erityisen tärkeätä että äitikoira saa tarpeeksi ravintoa. Lauman apu ruokahaluun on nyt kunnon testissä, Mammakoirien nirsoilu -etenkin kun kyseessä normaalisti ahne koira- kun ei tietenkään johdu vain halusta olla syömättä vaan siihen varmasti liittyy myös etovaa oloa, "pahoinvointia". Kahden pienen lapsen äitinä voin hyvin samaistua Lunan tilaan :D 

Lunan äidin, joka on hitusen Lunaa suurempi, viimeiset tiineysviikot oli aikamoista taiteilua ruoan kanssa. Helmillä oli vaan niin pinkeä olo, että syöminen oli aikalailla viimeinen asia mikä tuolloin oli Mammalla mielessä. Kaikki massa mikä äitikoirassa oli, katosi jo pentujen kohdussa kasvamisen aikana. Ja tietenkin minulla on mielessä saman toistuminen Lunan kohdalla, joten nyt on viimeiset viikot vaikuttaa Lunan massaan ennen kuin masu alkaa olla suuri ja mahdollinen olotila täyttä ähkyä ja puhkua!

Toisena syynä oli Lunan omaan kotilaumaan saapuva uusi nelijalkainen asukas, joka tulee sen verran kaukaa, että tuo ilman muuta mukanaan uuden bakteerikannan ja vaikka toiveena aina on kaikinpuolin terve koira, niin koskaan ei etukäteen voi tietää mikä tilanne tulokkaan terveydentilan kanssa on? Joten päätimme yhdessä, että varmuuden vuoksi Luna saapuu jo nyt tänne meidän lauman jatkoksi valmistautumaan tulevaan ja kasvattamaan Masuaan Pennulan tunnelmissa, ollaan kuitenkin jo tiineyden jälkimmäisessä osassa menossa :D Joten Lunan kanssa lähetämme kotiin terkkuja ja toiveena olisi, että opettakaahan se Uusi Riiviä tavoille ennen kuin Palaan Kotia! ;)

Luna (oranssi panta) Tyttöjen kanssa metsäilemässä, Liisi (sin panta) ja Lala (pun panta). 

Luna on nyt ensimmäisen täällä olo vuorokauden aikana kotitunut yhtä nopeasti kuin astutusajan aikaan, on samantien kuin yksi laumamme pysyvistä jäsenistä. Luna ei alkutervehtimisten  jälkeen stressaa kenestäkään eikä kotilauman koirat reagoi Lunaan mitenkään eri tavalla kuin muihinkaan oman porukan jäseniin. Ainoa laumaa tällä hetkellä herkkyystilassa pitävä asia on Lalan&Qissan juoksut... Vielä muutaman päivä olisi Pojilla ja meillä ihmisillä kestettävänä tätä hormoniMyräkkää ja sitten helpottaisi taas hetkeksi tällä rintamalla, eli parhaiden päivien aika alkaa olla käsillä. Aikamoinen ponnistus tämä alkuvuosi on ollut, Lunan saapuminen astutuslomalle aloitti tammikuun alussa juoksujen kierteen, joka on vasta nyt päättymässä. Kaikki kotilauman kolme "juoksevaa" narttua tekivät sitten juoksut tähän samaan putkeen.

Uuma alkaa vähitellen tasaantumaan :D

Ruokansa suhteen Luna on nirsoilevalla päällä,  mutta masu on kyllä täytetty ja metsässä on lauman kanssa käyty "riekkumassa", joten eiköhän se tästä vähitellen? Ulkona nappulat väliherkkuina vasta hyvältä maistuivatkin, pientä huijauksen makua mukana kenties :D Jos tämä ruoka ei niin maistu -vaihe vaikka alkaisi myös kohtutuntemusten osalta vähitellen helpottamaan.

Elsa halusi välttämättä Lunan masuposetuskuvaan mukaan :D
Tässä nyt ensimmäinen sivukuva het metsälenkin jälkeen, kun linjat vielä "kunnossa" .